Spray 33 for sale

http://sailingfinland.weebly.com/

19.2.2021

Spray 33 steel sailboat for sale in Finland

Talvikausi on jo pitkällä ja kalaakin on saatu. Tuo yli 600g ahven tuli Pyhäjärvestä. Isolla pilkillä ja Erikan tekemällä koukulla, koko 10. Lisää Erikan koukuista voi lukea:
http://www.varikoukku.blogspot.fi

Vene on vedessä ja edelleen myynnissä, vaikka kovin ilmojen herra sitä koittaa upottaa. No teräsvene kestää kyllä. Jos tuollainen vene kiinnostaa, niin nyt kannattaa tosissaan aloittaa siitä neuvottelut. Itsellä ei vain aika riitä nyt laajamittaiseen veneilyyn ja kaikkeen siihen liittyvään.

Utö-Gotska Sandö (kesällä joskus)

Sen piti olla pikainen uintireissu.

Muutama päivä meni jo siinä, että sain veneen klo. 3.00 Utön edustalle, silloin piti tuulen kääntyä ja pohjoistuuli kuljettaisi meitä hienosti kohti Gotska Sandötä. Tuli se matalapaine ja tuulikin sitten kunnolla. Kuka hullu lähtee matalapaineen tullessa? Me pojan kanssa, uimaan. Ja miten kävi.

Olimme siis tasan kolmelta Utön ulkopuolella ja tuuli virisi hiljalleen. Niin kuin monasti ennenkin, ei alkuun saatu kunnolla tuulta. laitettiin myötätuulipurje virsikirjalle ja puomitettiin heikompi puoli. Näin purje pysyi jotenkin vedossa, sillä emme jaksaneet ison kanssa pelata, kun se ei näin heikolla tuulella pysyisi muodossaan. Se oli sellaista rauhallista menoa ja mietinkin jo tunnin kuluttua, että moottorillako pitää mennä. Muuten hyvä, mutta ei tankattu tarpeeksi, joten moottorilla mennään nyt vain hätätapauksessa ja lyhyen matkaa.
 No tuuli alkoi viriämään, mittarilukemat nousivat tasaisesti ja kohta lukemat olivat 16-19 m/s takatuulta ja vauhtimme parhaimmillaan yli kymmenen solmua. Kumivene rullasi takana, mutta ei kauaa. Vene heitti nurin ja pohjalevy katosi aaltoihin. Sain veneen köyttä lyhennettyä ja ajattelin sen auttavan. No ei auttanut, nyt sukelsi koko vene, kokonaan pinnan alle ja vauhti oli huimaa, sekä aallot isoja. Tosituuli huiteli jo 21 m/s ja Estonia kävi mielessä, mutta hätää meillä ei ollut. Proaina kynti merta kuin panssarilaiva, vakaasti ja vauhdilla. Jossain kohtaa yritettiin ottaa puomia pois, mutta ei uskallettu kun se taipui niin paljon, että ei uskallettu mennä lähellekkään. Jos se puomi olisi siinä tuulessa katkennut, niin palat olisivat lävistäneet miehen helposti. Purje alkoi repeilemään, mutta ei mitenkään pahasta paikkaa, muutamia reikiä tuli sinne tänne, mutta meno vain parani. Laastari korvan taakse ja muutama pallo perään vakaannuttamaan kulkua ja saatiin se kumpparikin pois ja sidottua veneen taakse. Oli siitä kumiveneestä hävinnyt vielä puhallettava kölimakkara, mutta muuten oli vielä ehjä.
15 tuntia Utön jälkeen koukattiin Gotska Sandön taakse ja haettiin ankkuripaikkaa. Ei muuten löydetty suojaisaa paikkaa ja niin jatkettiin purjeiden vaihdon, sekä pikku lounaan jälkeen kohti Gotlantia. Suunta nyt kohti Farötä, Gotlannin pohjoiskärkeä. Matkalla meitä lähestyi laivan valot monestakin suunnasta ja paikkaamme huudeltiin radiossa. Minä sitten väsyneenä koittamaan englannin kielellä että kuka ja minne ja miksi ja niin edelleen. Ruotsin armeja siellä kyseli. Toiset valot yritti ajaa päälle ja siinä sitten sen laivan kipparin kanssa väistöä suunnitellessa käännyin vielä väärään suuntaan. Onneksi oli laivan kapteeni hereillä, minä kun olin vain puoliksi ja Niki oli melkolailla pois kuvioista. Meni kyllä nuo hommelit nyt arvosanalla "ehdot", että vitutti jälkeenpäin. Saavuttiin sitten pimeässä kohti yhtä lahtea. Sisään vaan ja hiukan suojaan tuulelta ja ankkuri alas ja häly päälle ja maaten. Aamulla herättiin rauhalliseen keinuntaan ja mitä upeimmalla rannalla seireenien lauluun....no ilman laulua. Uitiin ja sukelleltiin, käytiin maissa ja grillattiin ja nukuttiin  vielä yö ennen paluumatkaa. Upea paikka ja hyvä pito ankkurilla, hienoa hiekkaa. Bongattiin joku punkkeri ja lampaita ja lehmiä. Uimarannalla ei vielä kovin montaa ihmistä näkynyt.

Takaisin kotiin
Se pohjoistuuli ei sitten taas meidän tuurilla lähtenyt minnekkään kahteen viikkoon, joten paukutettiin ensin luoteeseen, Ruotsin rannikolle. Niin kova oli taas tuuli, että joku lentokone meni parikertaa melkein mastoja hipoen ja katseli varmaan ihmeissään että kuika hullu. Oli kyllä upeaa menoa, hätää ei ollut ja vauhtia oli tarpeeksi. Rannikon läheisyydessä mentiin iltasella yhtäsoittoa Lökholmenin vakiosatamapaikalle. Siellä odoteltiin, mutta kun ei tuule oikeasta suunnasta

, niin lähdettiin moottorilla kohti pohjoista, koukaten Svenska Högarnalla, missä sitten tuuli taas väärästä suunnasta ja kaikki ahtautuivat samaan koloon. Osaa se ruattalainen ahtaa veneet tiukkaan. Sieltä mentiin vähän aikaa purjeilla ja taas ajettiin Lidön saaren poukamaan odottamaan ylitystä. Niki löysi kadonneen ankkurin ja köyden ja sitten taas grillattiin. Hyvä juttu tuo grilli veneen laidalla, sillä lahti oli taas niin täynnä, että rantaan ei päässyt. Aamulla lähdettiin kohti Maarianhaminaa ja saatiin oikein hyvä purjehdus reippaassa pohjoistuulessa. Se olikin matkan viimeinen purjehdus, sillä sitten tuli täysin tyyntä ja loppumatka kotiin mentiin tyynessä ja mootorilla, oudot olivat tuulet. Lyhyt uintireissu vei melkein kaksi viikkoa.

Linkki korjattu, kuvat siis; www.sailingfinland.weebly.com

Jättiahvenia ja venekuvia
Veneen myyntisivulla: www.sailingfinland.weebly.com on nyt sisäkuvia veneestä. Odottelen edelleen sitä oikeaa ostajaa. Vene on hyvin tehty rautavene ja turvallinen, ei kallistele turhia ja ei hikoile edes pakkasessa jos kamina on lämmittämässä.

Muutaman ahvenen olen pilkkinyt tänä talvena, tässä pari kuvaa. Talvi on ollut vaikea värikoukkupilkkijöille, mutta välillä onnistuu ja toisinaan ei sitten millään. Erikalle kiitos huikeista koukuista, joilla väliin saa kalaa niin että naurattaa vakavampaakin ihmistä. Vesi vaan on ollut kovin sekaista koko talven ja kalan ottihalut vaihdelleet rajusti. Nyt on jouduttu useaan otteesen muuttamaan värejä koukuissa, mikä on aikas poikkeuksellista.

Voiko veneen nostossa mennä jokin pieleen?

Kerron nyt kuinka veneen nostoa ei tule suorittaa.

Olin töissä kello kuuteen, veneen nosto oli sovittu seitsämäksi. En ehtinyt syömään päivällä, mutta ajattelin veneen nusevan nopsaan ja hoitavani aterioinnin sen jälkeen, virhe numero yksi. Ajoin veneen nostopaikalle hyvissä ajoin, mutta traktori odotti jo. Koitin vielä lisätä ilmaa trailerin renkaaseen ja huomasin, että se ei nyt vaan ota onnistuakseen, jätetään se siis, virhe 2. Ilta pimeni, vene on saatava ylös, äkkiä siis veneeseen ja vene käyntiin, liina kaverille ja traktorimies laski trailerin veteen, moka3, olihan sivutuet jääneet levittämättä trailerin maantiesiirron jälkeen. Tuuli koveni, sivusta työntää, joten kaasulla kohti traileria. Pam....??##!!?, liekö veren sokeri kun noin pahoja pääsee suusta. Traktorimies valisti:" ei se mahdu". Minä siihen ##!!???## ja vähän eukon sättimistä siihen päälle, kun ei huomannut sivutukia levittää?? Traileri ylös ja tuet kohdilleen, jotta mahtuu, traileri takaisin veteen ja uusi pukkaus kyytiin, koita nyt hel....tti antaa suuntaa kun en näe. Eikö kuulu, kohta kuuluu kun lisäsin ääntä, huusin jo hulluuden rajan takaa. Kyytiin meni, vaihde päälle ja keulaan. Oisko liinaa? Juu, on se täällä maalla, p...k...le###?!! Mitäs siinä enää voi, en per....le peruuta pois. Hyppäsin veteen vaatteet päällä ja turvakengät jalassa, kylmääääää. Liina tänne ja sukelsin kädellä sitä trailerin ympäri, kello kädessä tottakai. Kello irti ja otappa koppi, ei ottanut, kivikkoon meni ja hajalle, retrokello. Liina kiinni ja koitetaan nouseeko, liina luisuu, takas veteen, edelleen kylmäääää. Liina kiinni ja ketju jonnekkin, vahvaan vanttiruuviin, hyvä paikka, no ei ollut. Kolmannen kerran takas veteen , vai olinko, enää ei ollut kylmä, en edes muista tarkkaan, mutta vene nousi ja vanttiruuvi petti. Lisää avunpyyntöjä yläkertaan ja enemmän vielä alakertaan, niitä rumia, tiedättehän. Nosta nyt vaan ylös, ei jaksa enää. Hyvä traileri, nousee kyllä ja traktori oli vahva, mutta se rengas ei kestänyt vanteella ja vähä vinossa tuli. Peruutettiin paikalle, vähän aurasi maata ja takavalo tuhoutui, traileri on sitten vahva, se kyllä kestää. No, vene on ylhäällä. Joku huoltotoimikin tuli vielä tehtyä ja sitten pikaisesti matkaan. Grillille, on niin hitonmoinen nälkä ja ei kehtaa märillä kalsareilla kauppaan. Joo, haalarit oli pakko riisua, kun niistä valui vettä liikaa, kaihaloihin asti märät. Grilli ei ole auki, ei voi olla totta ##!?##. No ei kun saunaan ja kokkaamaan pastaa, konjakki hörppy ja alkoi helpottamaan. Montakohan mokaa tulikaan tehtyä. Ja kauhee kiire koko ajan.

Veneen nosto taas edessä. Viime hetket merellä olivat kerrassaan kauniit. Hyvin Erika ohjasi Luvian karikkoisilla vesillä, vaikka vesi on alhaalla ja osa väylästä aika matalaa.

Rauma ja Nurmes

Monille Saaristomeren kävijöille tuntematon paikka muutaman mailin päässä Raumalta on Nurmes. Veneelle on hyvä laituri, mutta kovin syvää täällä ei ole. Oma veneeni syväys, 1,4m vielä menettelee, ja on joku ollut kyntämässä pohjaa 1,7m syväykselläkin. Suoraan kun tähtää laiturin nokkaan ja jää siihen, niin syvyys riittää ehkä juuri ja juuri sinne 1,7m asti, mutta sivuille ei juuri voi poiketa ja matkallakin saattaa pohja tulla vastaan. Oikea (Pohjoinen) puoli on syvempi ja Etelän puolelle ei juurikaan voi mennä kuin pienellä soutuveneellä tai matalauintisella veneellä nyt ehkä. Jos menee liiaksi etelään laiturista, loppuu vesi saarten välistä lähes tyystin, ehkä siinä on noin 30cm vettä.

Tulo nurmeksen Itä-puolen laituriin onnistuu kun seutaa viittoja ja on aina viittojen "oikealla" puolella, pientä tarkkuutta ja pujoittelua siis. Linjataulut on, mutta ainakin yhden kun saa kiinni, on jo kaukana väylältä, joten itse seuraan nyt vain viittoja.

Saari on mielenkiintoinen ja riittävän iso ja aina rauhallinen paitsi ehkä pitsiviikon relluttelujen aikaan. Onkia voi laiturilla ja kalaakin saa aina joskus. Tulentekopaikkoja laavuilla löytyy useita ja puitakin tuodaan valmiiksi. On ulkohuussia, polkuja ja vaikka mustikkaa, jotka on jo kyllä melkein poimittu. Aivan mahtava hiekkaranta löytyy länsireunalta ja upeat ja lämpimät kalliot eteläpuolelta. Omaa rauhaa löytyy varmasti.

spray 33

Merivuokko, kaksi pistettä.
Myytävänä ihan huippukuntoinen kirja, 60e. (ylimääräinen siis minulle ja lukematon ja kuin uusi.)

Olipa taas pilkkipäivä ja tulikin käytyä pilkkikisoissa Säkylän Pyhäjärvellä. Tällä kertaa kyse oli Satakunnan PM-pilkkikilpailusta. En kyllä kuulu kyseisen piirin seuraan, mutta kun kilpailu oli avoin, niin pitihän sitä koittaa. Ja tälläkertaa ei voi sanoa, että olisin harjoitellut, sillä olen käynyt järvellä vain kisoissa.  Kun lauantain kisoissa oli niin pieni alue, että istuskelin sen lähinnä Kristallirannan edustalla ja kokeilin pilkkejä ja koukkuja, niin nyt pääsi" juoksemaan". Päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja painelin reipasta vauhtia juuri siirtymäajan verran. Toinen reikä antoi puolitoista kiloa ahvenia, mutta sen jälkeen piti lähteä kalaa hakemaan. Kairasin monia tyhjiä reikiä ja aina välillä sain pienen "putken" ahvenia. Kala ei ollut syönnillä tai sitä oli paikoilla liian vähän. Kovaa työtä ja tarkkaa paikkojen koluamista ja vähän tuuriakin vaadittiin siis tässä kisassa. Lopputuloksissa olin yleisen, miestensarjan toinen, seitsämän ja puolen kilon ahvensaaliilla. Kunniamaininta menee kyllä nuorten sarjaan yli 13 kilon saaliilla, hienoa. Värikoukkuna oli nyt aamulla enemmän keltaista ja iltapäivällä se perushyvä oranssi vihreä koukku, tuunattuna ja pilkkinä oli Rappa.

Nyt löytyi uusi väri Säkylän Pyhäjärvelle, oli testaajien mukan oikea possukoukku, siis possuahvenille tai muuten vaan oli tullut hyvän kokoista fileahventa. Harmi, että en itse ehdi nyt kalaan, kun on näitä muita "harrastuksia". 

Tuli taas käytyä pilkkikilpailuissa Säkylän Pyhäjärvellä. Kisa alkoi osaltani hieman heikosti, ei tahtonut löytää kalaa sitten millään. Muutama ahven tuli sieltä täältä ja liikuinkin alkuun paljon. Lopulta huomasin" ukkoparven" vetämässä ahvenia oikein urakalla ja arvasin jo olevani myöhässä. Osuin kuitenkin mukavaan kalaparveen ja yhdestä reiästä nousi nopsaan 5-6 kiloa nättejä ahvenia, olin jälleen pelissä mukana. Lisäsin vauhtia ja löysin vähän paremmin ottavan värikoukun ja lopulta näytti jo siltä, että saan pakin täyteen. Reikiä oli kuitenkin jo niin paljon jäällä, että paikat alkoivat loppua ja aloinkin pilkkiä vanhoista avannoista. Se kannatti, sillä lopputulos oli hieman yli 16 kiloa ahvenia ja se oli kisan suurin saalis. En muuten arvannut lopputulosta, sen verran meni kisan alku huonosti.

Ja millä pilkillä ne kalat tulivat? Värikoukkupilkillä ja niitä voi ostaa täältä: www.pomppunen.weebly.com"

 Veneen rakentelua
Polttoainesuodattimen ohitus tuli tehtyä. Laitoin kaasuasennuksista tutun jakotukin hanoilla, joista voi valita aina kulloisenkin toiminnon, suodattimet vai osa ohi, tankista vai kanisterista jne. Nyt voi siis ohittaa kaksi suodatinta kolmesta ja tehdä vähän muutakin säätöä.
Vielä pitää asentaa puhallin, vesikierrosta lämpöä puhaltava ja monta muutakin juttua. Miten ihmeessä nuo "valmistupperi" -miehet ja naiset saavat talven kulumaan, jos veneeseen ei tarvitse tehdä mitään.
Olen tässä miettinyt, miten veden saa helposti pois kaikista vesiputkista. En halua käyttää jäänestoa juomavesitankeissa, wc pyttyyn pumppaan glyserolia, on toiminut minulla. Vesiputket pitäisi asentaa niin, että vesi tulee pois omalla painollaan, mutta vesilukot ovat ainainen ongelma. Veneen rakentajan (rautavene), tulee ajatella muutakin kuin veneen ulkonäköä. Eristys, sähkö- ja vesiputket ovat tankkien ja läpivientien kanssa myös tärkeitä, mitkä tosin usein kiireessä unohdetaan. Muutostöille pitäisi jättää mahdollisuus tai sitten veneen pitää olla täydellinen tai hyvä kompromissi. Tuntuu joskus, että kun saa tarpeeksi kokemusperäistä tietoa hyvistä ratkaisuista veneessä, on jo liian "väsynyt" niitä tuomaan valmistusasteelle, saatikka rakentamaan uuden veneen.

Vene tuli nostettua jo ylös, huoltoa ja muutamia uudistuksia varten ajoissa. Kaappi wc-tilaan, pohjan paikkamaalausta, vesiputkien asentelua, säiliön muutostyöt ja muut listan työt pitää tehdä. Hommasin uuden siirtopumpun ja tutkittuani sitä, huomasin, että jos kalvo hajoaa, menee dieseliä öljyn sekaan. Näin on kylläkin vain, jos sähköpumpulla lykkää lisää kyytiä dieselille, eihän se muuten liikkuisikaan, jos kalvo pumpusta menee rikki. Joku ohitus putkistoon on pakko tehdä. Sähköpumppu on minulla, koska silloin ilmaaminen käy helposti ja nopeasti. Sähköpumppua dieselin siirtoon voi myös käyttää, jos pumppu siis hajoaa. Ruiskupumppu taas on oltava kunnossa tai varapumppu mukana. Ruiskupumpun irroittaminen vie aikaa, kun kaikki oheislaitteet pitää irroittaa ensin, mutta muutenkaan ei siitä selviä. Hyväkuntoinen ja huollettu pumppu on kaiken a ja o.
Suodattimen ohitus on vielä tekemättä, mutta pakko tehdä. Nykydieselit kasvavat paljon enemmän kaikkea "töhnää" kuin ennen ja suodatin tukkeutuu usein. Jotain limaa siellä aina on.